Voi kirkuva katalysaattori!

Ciao!
Tässä minä taas istun. Ettepä arvaa, mitä kaikkea täällä taas on tapahtunut! Ensinnäkin alkuviikosta minulta pimeni netti kokonaan. Odotin, josko se palautuisi itsestään, mutta niin ei käynyt. Sitten aloin tutkailla modeemiani. Se ei enää yhdistänyt. Tiesin, että jokin oli vialla. Kun näin modeemissa enää kolme valoa neljän sijaan, tiesin että nyt mentiin huoltoon ja lujaa. No, eilen minä sitten kiikutin modeemini huoltoon. Eilen huoltomies ei ehtinyt sitä katsoa, mutta tänään hän ehti. Ja tuomio oli tyly: ei toivokaan korjauksesta. Mutta sen jälkeen sain kuulla jotakin, mikä melkein väänsi minulta sisukset solmuun. Nimittäin kävin ostamassa pattereita ennen kuin menin kuulemaan modeemin tuomiota. Menomatkalla ajoin Polollani vähän rajunlaisesti erääseen töyssyyn, ja Polo alkoi pitää sellaista narinaa etten ollut eläissäni sitä kuullut. Tiesin heti, että jokin oli vinossa. Pelkäsin että nyt meni jotakin tärkeää autosta rikki, joten hankittuani uuden modeemin ajoin niin varoen kuin uskalsin Shellille sekä tankkaamista että auton tarkistusta varten. Onneksi K oli paikalla! Hän tankkasi Polon, ja kerroin saman tien Polon kamalasta narinasta. Sanoin, että vian kuulee kun Polon käynnistää. K tekikin niin ja kuuli saman äänen minkä minä olin kuullut. Mutta minä puolestani seisoin ulkopuolella auton vieressä ja osoitin heti tiettyä kohtaa. "Tuolla!" sanoin. Autoni pitikin melkoista ääntä. K ajoi Polon rasvamontulle ja tsekkasi sen. "Pakoputki on rikki" kuului tuomio. Minulla tietenkin stressikerroin pomppasi kattoon. En tiennyt mitä tehdä, mutta iskälle piti saada sana, se oli selvä. Uutiset kulkivat iskälle kuitenkin ennen kuin ehdin sanoa kissaakaan. K nimittäin törmäsi iskään Shellillä minun visiittini jälkeen ja kertoi hänelle Polosta. Uuden pakoputken saa kai ensi viikolla. Iskä sanoi, että joko hän tai K soittaa, kun vaihdon aika on. Soi jo, kännykkä!