Entisen Polon kuskin sekalaiset

Sekalaisia kuulumisia autosta ja ei-käsityöaiheisesta elämästä

15.8.2007

No johan oli reissu!

Ciao!
Tässä minä istun taas kirjoittamassa. Olen karmean väsynyt! Se on kai tuo helle, joka sen tekee..siis sen väsymyksen, tarkoitan. Mutta ehkä on paras aloittaa alusta.
Sain eräänä päivänä Ylivieskasta sähköpostia, että eräällä työnvälitysfirmalla olisi paljon työpaikkoja auki. Viestissä luki myös, että pitää soittaa tiettynä päivänä. No, minähän soitin, ja nehän kutsuivat minut haastatteluun. Antoivat osoitteenkin. En minä varmaan olisi muuten sinne löytänytkään, jolleivät olisi kertoneet osoitettaan.
Menin siis sovitusti tapaamiseen..tai hieman liika aikaisin, jos tarkkoja ollaan. No se mieshän pisti minut hetkeksi kylälle kävelemään, ja minähän kävin hakemassa juotavaa, ennen kuin haastatteluni oli määrä alkaa. Kävin minä sitten vielä Halpa-Hallissakin. Sen jälkeen olikin jo kova kiire takaisin haastattelupaikkaan.
Kun haastattelu oli ohi, huomasin jotain kamalaa. Polo oli motitettu! Sen edessä ja takanaa oli auto. Miten minä nyt pääsisin Haapajärvelle takaisin? En tiennyt vastausta. Päätin odottaa, josko joko Polon edessä olevan Fabian tai takana olevan tumman, merkiltään tuntemattomaksi minulle jääneen auton kuski suvaitsisi saapua ja siirtää autonsa pois. Sitä ihmettä ei kuitenkaan tapahtunut, vaikka odotinkin melko pitkään. Mieleeni välähti: entä jos he asuvat tien oikealla puolen olevassa talossa ja pitävät autojaan juuri tässä? Minulle meinasi iskeä paniikki, mutta ei se sitten iskenytkään. Koetin saada Polon liikkeelle, ja onnistuinkin lopulta keinottelemaan auton pois paikasta, johon olin kiireessä pysäköinyt sen ennen haastattelua. Sitten lähdin huojentunein mielin kotia kohti mutta ilman GPS:n apua ei matkasta olisi tullut mitään, sen minä vain sanon.
Joo...Nyt siis ollaan kotona. Polo on kunnossa ja kuski myös, vaikkakin jälkimmäinen on aikasta poikki. Tänään huomasin jotain kamalaa tapahtuneen. Olohuoneen seinällä oleva kello näyttää ihan mitä sattuu! Siis aivan täysin mitä sun sattuu. Se oli sellainen jo eilen. En voi muuttaa asioiden laitaa, en vaikka haluaisin. Ja sähkökirjoituskoneeni korjausnauha on kai joutunut pois paikaltaan tai jotain, kun se ei enää korjaakaan kirjoitusvirheitäni. Että tällaista tänne kuuluu.