Morjensta jälleen!
Kauhea sotku tämä oikomissotku! Nyt saatte kuulla uusimmat käänteet.
Kaikkihan alkoi, kun minä - pitkään vastaan hangoiteltuani - suostuin lopultakin siihen, että leukani leikataan. Iskä ja minä kävimme Oulussa pikku visiitillä, jonka jälkeen Oulun päästä lähetettiin iskälle epikriisi. No, siitä seurasi se, että iskä poisti minulta joululoman jälkeen kaksi hammasta ylhäältä. Seuraavan vaiheen oli määrä olla tapaaminen erään toisen hammaslääkärin kanssa. Hänen oli määrä katsastaa tilanne ja iskeä minulle braketit suuhun. No, nyt niitä braketteja ei tulekaan - vielä. Iskä soitti minulle eilen ja sanoi: "Sinulla on liikaa hampaita suussasi. Niitä pitää poistaa vielä kolme."
Miten niin kolme? No, kaksi viisaudenhammasta (eivät ole puhjenneet) ylhäältä ja yksi hammas alhaalta. Ne ylähampaat ovat oikea ongelmavyyhti. Ne pitää poistaa kahdella eri kerralla, arvelen ma. Minut puudutetaan, limakalvo avataan ja hammas poistetaan. Sitten kai aukko suljetaan jollain...ties sitten millä. Minulle ei ole koskaan ennen tällaista operaatiota tehty, joten se hieman hirvittää. On se vähän toista kuin juurihoito, joita iskä on sentään tehnyt minulle kaksi. Iskä osaa hommansa, se on sanottava. Ei ole särkenyt vähääkään sen jälkeen niitä hampaita, kun iskä ne juurihoiti. Mutta...mutta mutta mutta! Ne kaksi hammasta, jotka iskä poisti ylhäältä...ne aukot näkyvät vieläkin hieman, ja suu on ollut tosi kipeä menneisyydessä...nykyään minua vaivaa kummallinen ylähuulen tunnottomuus. Siis se on välillä aivan turta kahdesta kohti - kai niistä poistokohdista. Ihan kuin huuli olisi kahdesta kohti puudutettu tai jotain. En tiedä merkitseekö se hyvää vaiko pahaa...en ole iskälle maininnut asiasta mitään - vielä. En tiedä mainitsenkokaan, jos ei suu sen pahemmin ryppyile.
