Tällaista tavallista vaan
Ciao!
Tässä minä taas olen. Elämäni jatkuu entistä rataansa. Tai no...on se vähän muuttunut. Leikkaus lähestyy...apua! Mutta kai se tästä vielä. Helmikuussa sitten leikataan. Mutta tässä on vielä muutama mutka matkassa ennen sitä. Toivotaan kuitenkin, että kaikki menisi OK. Jännittää kamalasti...mutta hyvin se kai menee, kuten kaikki ystäväni minua rohkaisevat. Ja haluan kyllä itsekin uskoa, että se menee hyvin.
Tunnisteet: Ramppikuumetta